Ansaitsematon armo
Mistä hyvästä minä pysyin hengissä siinä tykistökeskityksessä, kun vierestä monta parempaa miestä kaatui?…. Aivan kuin selvä miesääni olisi sanonut – älä mene sen puun juurelle – hetken päästä siinä oli vain suuri ammottava kuoppa.
Näitä jäi pikkupojan mieleen, kun sodasta palanneet miehet keskustelivat. Joku heistä sanoi – siinä oli Jumalan sormi mukana –”nää pikkulapset tartti vielä isää”!
Miksi minä ja perheeni takavuosina pelastuimme Vampulassa hirvikolarisa, kun suuri hirvi mäiskähti tuulilasista sisään? Kun sairaalassa heräsin tainnoksista, hoitava lääkäri sanoi – Sun henkes oli hiuskarvan varassa.
Kirkkoon tuli jonain sunnuntaiaamuna siihen ihan takapenkille vasta jo alkuvirttä veisattaessa pari ”hiukan korkin päälle astunutta miestä. Saattoi olla, että viinakin olis vähän haiskahtanut. Siitä hiukan eteenpäin alkoi käydä kuhina –” kuin tommosetkin – konneivat eres mittään häppee”.
Ensi pyhä evankeliumi puhuu viinitarhan omistajasta, joka maksoi kaikille – myös vain tunnin työtä tehneille täyden päiväpalkan. Siitäkös syntyi kova nurina jo aamusta työhön tulleiden keskuudessa.
Tämän tapainen nurkuminen ei ole outoa nykyihmisellekään. Luulen meidän aika usein käsittävän Jumalan armon kuin maksulliseksi kauppatavaraksi, joka on jotenkin ansaittava. Sitä vaan ei millään työllä, ei vuosien uurastamisella, ei itsekidutuksella, eikä millään voi ostaa.
Siihen on yksinkertainen syy: Jeesus Kristus ansaitsi ristinkuolemallaan meille kaikille armon ja pelastuksen, iankaikkisen elämän. Me saamme sen lahjana ottaa vastaan sinä ja minäkin.
Virsi 80. 1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?
2.
Jeesus on sen yksin tehnyt,
yksin hän, ei kukaan muu.
Hän on vaivat, tuskat nähnyt,
joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi,
nöyränä hän henkens antoi
vuoteenansa ristinpuu.
3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.
4.
Miksi tuskan kalvaa annat
sieluas, sä syntinen?
Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen!
Sovitusta saarnatahan,
rohkaistu siis uskomahan
anteeksanto syntien.
5.
Armo kuuluu sulle juuri,
sulle, raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi,
kaikkein tähden itsens antoi
ristiin, kärsimyksihin.
anttikoivuniemi 