Sielunhoitoterapiaa
Kurssin johttaja Mikko Takala avaamassa ahdistuksen syviä juuria.
Loimaan ev.kansanopistolla alkoi torstaina kaksivuotinen ratkaisukeskeinen kristillinen sielunhoidon terapiakurssi, tässä vaiheessa 38 osanottajaa. Hiukan vastahakoisesti lähdin kurssille mukaan ajatuksella – eihän ”vanha kettu enää opi syömään myrkkyä”.
Kurssin johtaja Mikko Takala, opiston kurssisihteeri Anne Pihlava ja Loimaan opiston rehtori Tuomas lankinen kurssin ykkösjakson päätöstilaisuudessa.
Vaan toisin kävi sillä mneltakin kohdin joudun pyörtämään aiemmat ”pyhät” sanani. Olen ennen ajatellut asiaa niin päin, että kyllä Jumala antaa s.hoitotilanteessa/rukouspalvelussa ne tiedot kuin on välttämättömiä ja että psykologia on jotain sellaista lähinnä amerikkalaisten rouvien huuhaa touhua ja kenties vallan Jumalan sanan vastaistakin.
Tässä on syytä heti todeta, että niin asia Freudilaisen psykologian kohdalla paljon onkin, mutta koko pesuvettä ei silti kannata heittä menemään – ettei laps mene mukana. Kurssi tuo sielunhoitajille uusia työkaluja, joista tulee olemaan valtava apu esim. juuri masennuksen hoidossa.
Jo torstai-iltana, mutta varsinkin perjantaista voi Raamattua lainaten sanoa”Meidät valtasi suuri ilo, sillä ilo Herrassa on meidän väkevyytemme.
On arvioitu että nykyisin ehkä joka neljäs suomalainen potee masennusta, joka monella toisinaan muuttuu ahdistukseksi. On selvää että auttajia todella tarvitaan. Loimaalla alkaneella kurssilla oli mukana monia pastoreita, diakoneja, lastentarhanopettajia, luokanopettajia seurakuntien ryhmänvetäjiä, maallikkosaarnaajia jne.
Tällä hetkellä olen varma siitä, että tästä kurssista ja sitä seuraavista kursseista tulee valtava apu seurakunnissa mutta myös niiden ulkopuolella tapahtuvaan sielunhoitoon.
anttikoivuniemi 
Millaisin miettein kurssi jatkuu? 🙂
Hyvillä mielin jatkuu. Joka kerta tuntuu tulevan uutta ”evästä koppaan”, elikä – ei muukko syömään ja jakamaan niille 5000 + naisille ja lapsille. Toisin sanoen, se käsitys, kun mulla alussa oli, on vaan vahvistunut: Tästä tulee merkittävä voimavara seurakuntien ja koko yhteiskunnan käyttöön. Uskoisin että tätä kautta on mahdollista saada monta uupunutta, masentunutta, puolikuollutta taas jaloilleen ja elämään takaisin. Arvelen tämän työn tuovan uudennousun myös evankelioimistyöhön, joka nykyisin monin paikoin on kuin ”nukkuneen rukousta”.