Etsikkoaikoja

Etsikkoaikoja

Entisellä huittislaisella opettajalla oli nuoria opettaessaan tapana sanoa – tilaisuudella on vain otsatukka. Siis siitä pitää ottaa kiinni silloin kun se on kohdalla.
samaa asiaa tarkoittaen muuan karjalaismies tokaisi aina silloin tällöin: Jos jääp terältä nii jääp hamaraltakii.
Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumissa tarkoittaen Jerusalemin kaupunkia:
Luukas19:44. ”
ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”
Vanha katekismus opettaa: Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Tällaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten hän kutsuu meitä jo nuoruudessa.
Etsikkoaika voi siis olla kansalla, kaupungilla tai yksityisellä ihmisellä. Nykyajan kiireiselle ihmiselle koko sana saattaa olla kiusallinen, jopa vastenmielinen – ”eikös tuo ole niitten vanhojen höpinöitä, ei se tätä aikaa koske”. Höpinöitä tai ei, Jumala tahtoo, että jokainen ihminen pelastuisi ja sen tähden hän antaa meille näitä erityisiä ”kutsuaikoja”.
Apostoli Paavali opettaa toisessa korinttolaiskirjeessä: 6:1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
6:2 Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
1. Jää armosi vain, kun kaikki täällä kaatuu, / armosi suuri, oi Vapahtaja. / Kun kunnia maan ja loisto maassa maatuu, / luonasi seison, pyhä Jumala. / Sen tiedän nyt vain, sen että armo riittää. / Kristuksen verta siitä tahdon kiittää. / Kun mennyt on muu, niin luottaa uudestaan / armoosi saan niin rajattomaan.
2. Jää ristisi vain ja veren suuri voima, / kun aika muuttuu, mahdit katoaa. / Se myös, mitä aikaansain on kohta poissa / ja niin kuin ruoho tuuleen katoaa. / Sen tiedän nyt vain, sen että armo riittää. / Kristuksen verta siitä tahdon kiittää. / Kun mennyt on muu, niin luottaa uudestaan / armoosi saan niin rajattomaan.
3. On taivaassa sielu, ruumis pelastettu, / ja seison luona pyhän istuimen. / On Golgatan puulla kaikki lunastettu, / sovitit, Jeesus, synnit jokaisen. / Sen tiedän nyt vain, sen että armo riittää. / Kristuksen verta siitä tahdon kiittää. / Kun mennyt on muu, niin luottaa uudestaan / armoosi saan niin rajattomaan.
Siionin Kannel 342