68 Pääsiäisen sanomaa
Jeesus joka kuolollasi kuolon vallan kukistit
Voittajana haudastasi nousit eloon heräsit.
Niin kuin aina ennenkin opettaja kirjoitti laulun, tällä kertaa virren sanoja taululle. Samalla noin kolmekymmentäviisi lyijykynää alkoi rapista vihkojen sivuilla, kun me Raijalan kansakoulun yläluokkalaiset kirjoitimme säkeistöt vihkoomme. Opettaja oli nopea kirjoittaja, kun sen sijaan ainakin minulla oli kova kiire ehtiä perässä, sillä ehdittävä oli muuten säkeistö kohta häipyi kostutetulla sienellä seuraavan tieltä.
Kanssas uuteen elämähän herätä nyt sieluni, Vedä maasta mieleni.
Niin se vaan piirtyi senaikaisen v.1938. virsikirjan pääsiäisvirren 78. säkeistöt ruutuvihkolle. Siitä ne sitten päntättiin päähän ja seuraavalla laulutunnilla opeteltiin laulamaan. Tämä virsi 78. oli vuonna 1955 kinkerivirtenä ja oli näin ollen koululaisilla kinkeriläksynä. Virren silloin kolkolta tuntuvat sanat painuivat päähän sen kummemmin siellä vaikuttamatta. Näin varmaan olisi käynyt ties kuinka pitkäksi aikaa, mutta Jumalalla oli toiset suunnitelmat. Isäni kuoli yhtäkkisen sydänhalvaukseen ja vähän tämän jälkeen
muutaman viikon päästä oli sitten isän hautajaiset..– ”Maaksi pitää sinun jälleen tuleman”, – Kirkkoherra Salmisen ruumiinsiunaussanojen aikana minä parahdin hillittömään itkuun niin kuin äitini ja sisarenikin. – ”Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä”. – Oliko sittenkin jokin toivo? Kanttori Eeli. j. Paavola lauloi: ” Jeesus, joka kuolollasi kuolon vallan kukistit, Voittajana haudastasi nousit, eloon heräsit. Kanssas uuteen elämähän herätä mun sieluni, Vedä maasta mieleni. Anna Jeesus armostasi, että lohdutuksen saan, että saisin sanastasi, ilon, riemun autuaan. Lupaukses mukaan mulle oikea nyt neuvo tie, joka luokses rauhaan vie”.
Niin. – Oliko siis kuitenkin olemassa jokin toivo. Eikö kuitenkaan kaikki päätykään routaisen mullan alle? En minä vielä silloin kolmetoistavuotiaana pääsiäisen sanomaa kunnolla ymmärtänyt, mutta kanttorin laulaessa virren viimeistä säkeistöä: ” Anna Jeesus armostasi, että lohdutuksen saan, että saisin sanastasi, ilon, riemun autuaan. Lupaukses mukaan mulle oikea nyt neuvo tie, joka luokses rauhaan vie”…. Jotain liikahti sisimmässäni. Se vähäinen lapsenusko, joka enimmältään perustui kymmeneen käskyyn, niiden noudattamiseen, ylipäätänsä asioiden oikein ja hyvin tekemiseen, koki jotain uutta. Virren sanat ja nyt erityisesti kanttorin laulun johdosta myös sävel olivat painuneet päähän. Niinpä toisinaan hiihtäessäni kouluun, joskus muulloinkin huomasin laulavani:
2. Anna että Henkes loisi uuden elon sieluhun, että tuntea se voisi suurta rakkautta sun. Kuolettaa mun anna himot, voittaa viekas maailma, Liha ristiinnaulita.
8. Uskoon siihen minut auta, Että nousit haudastas, Niin ei pelottaa voi hauta, Kerran nousen voimallas. Kun se suuri tulee hetki, Kuolleista mä nousta saan, Elää kanssas ainiaan.
Jumala kylvi silloin nuoren pojan sydämeen ylösnousemususkon siemenen. Se tapahtui pääsiäisvirren sanojen ja isäni yhtäkkisen kuoleman kautta. Ei ollut Jumalan vika, että ”oraalle tulo ja viljaksi kasvaminen vei kymmeniä vuosia. Se johtui minun uppiniskaisesta luonnostani, jonka myötä maailma vei elämän sakkokierrosille.
Mutta sinä joka tätä luet, ota vastaan pääsiäisen sanoma: Jeesus kukisti kuolemallaan kuoleman vallan ja hänen ylösnousemisensa julistaa meille riemullista sanomaa: Voittajana haudastasi nousit eloon heräsit. Kanssas uuteen elämähän herätä nyt sieluni. Vedä maasta mieleni.
Antti Koivuniemi
anttikoivuniemi 